Pauliina Kallio on Suomen harpistit ry:n puheenjohtaja. Hän opettaa harpunsoittoa Pohjois-Helsingin, Länsi-Uudenmaan, Hyvinkään ja Lapin musiikkiopistoissa, Oulun konservatoriossa sekä Saksalaisen koulun musiikkikoulussa ja toimii Sibelius-Akatemiassa harpun pedagogiikkaopettajana.
Pauliina on monelle harpistille tuttu Lohjan ja Kaarinan musiikkileireiltä, joista jälkimmäistä hän on ollut mukana perustamassa ja johtaa edelleen kolmen muun muusikon kassa. Pauliinalla on vakituinen duo huilisti Anne-Mari Vainion kanssa.
Pauliina on yksi Helsinki Harp Festivalia suunnitelleista ja toteuttaneista harpisteista, ja hän johti festivaalilla harppuorkesteria. Pauliina kertoo festivaalin toteuttamisesta ja yhteissoiton ihanuudesta. Haastattelun teki Katri Tikka.
Millainen kokemus festivaalin suunnittelu ja toteuttaminen oli?
Festari oli kokonaisuutena supernopea, supertehokas ja superhieno kokemus. Alle vuodessa saatiin koko tapahtuma esiintyjineen, rahoituksineen ja järjestelyineen kuntoon! Suurin kiitos kuuluu Päiville, jonka idea tämä oli, ja joka käsittämättömän upeana duracel-organisaattorina oli ehtymätön energianlähde. Sibelius-Akatemia tarjosi myös ammattiosaamistaan tapahtuman tuottajana. Yhteistyö oli hedelmällistä ja opettavaista! Ja mikä uskomaton ajoitus viime keväänä, että ehdittiin juuri ennen koronaa!!!
Mikä esitys, konsertti tai tilanne jäi erityisesti itsellesi mieleen festivaalilta yleisön puolelta?
En voi nostaa mitään erityisesti, koska kaikki oli upeaa. Pelkästään se ihana todellisuus, että koko ajan saa kuulla tätä soitinta, jota soittavat toinen toistaan taitavammat ja persoonallisemmat taiteilijat, kaikki konsertit olivat erilaisia ja toivat soittimen puolia uusilla tavoilla esiin. Erityisesti mieleen jäivät myös ne nuoret oppilaat, jotka seurasivat festivaalia aamusta yöhön päivästä toiseen välillä esiintyen, välillä yleisössä ja muistelevat tapahtumaa edelleen onnellisina.
Sinut on nähty monesti harppuyhtyeitä ohjaamassa ja organisoimassa, Suomen Harpistit ry:n tapahtumien lisäksi mm. Lohjan musiikkileireillä ja Musikinstitutet Kungsvägenin ”Legenden om Ravenhjärtas harpa” -produktiossa. Miksi yhtyesoitto on mielestäsi tärkeää harpisteille?
Syitä on monia! Paitsi että suurin työllistäjä harpisteilla on orkesteri, se jo kertoo, että yhdessä pitää osata soittaa. Musiikkiopistojen orkesteritarjonnassa harppu on tärkeä, mutta joskus hankala soitin; miten saada itse soitin paikalle säännöllisesti viikoittain, mistä stemmat pienille soittajille, miten taata stemmakavereita ja sektiotukea aloitteleville soittajille. Harppuleirien etuna ovat tiivis yhdessäolo, jolloin soittimia ei tarvitse kuskata monta kertaa paikalle, soittajat tutustuvat toisiinsa yli musiikkiopistorajojen, harjoitellaan paljon yhdellä kertaa ja kuullaan paljon harpun sointia, opetellaan yhtäaikaisuutta ja toisten kuuntelemista.
Miten valitset kappaleita harppuyhtyeelle?
Saatan aloittaa pelkästä tutusta laulumelodiasta tai yksinkertaisesta soolokappaleesta. Tai yritän löytää joko valmiiksi kirjoitettuja moniäänisiä harpputeoksia tai sovitan itse. Stemmoissa täytyy olla huomioituna kaikenikäiset ja -tasoiset. Joskus soitetaan pelkistä sointumerkeistä ja melodiasta, joskus lähtökohtana on pianolle kirjoitettu nuotti. Joskus soitetaan valmiista monelle harpulle tarkoitetuista stemmoista, mutta pyrin aina saamaan soivasta lopputuloksesta mahdollisimman täyteläistä ja harpulle ominaista sointia
Mitä neuvoja antaisit harpistille, joka haluaa perustaa oman harppuyhtyeen?
Ensinnäkin kannattaa perustaa. Yhtyeellä voi soittaa niin paljon kivaa ja se soi heti hyvin. Logistiikka on oleellinen osa eli missä, milloin, millä soittimilla, kuka roudaa, ja sitten kaiken tiedottaminen. Joskus ajattelin että apua, 20 soittajaa, miten jaksan tehdä kaikille omat stemmat, kunnes tajusin, että soittavathan sinfiksessäkin esim. kaikki sellot samaa stemmaa. Yhdessä samaa stemmaa soittaminen on todella voimaannuttava kokemus!
Olet paitsi harpisti, myös laulaja ja kuoronjohtaja. Mitä harpisti voi mielestäsi oppia laulamisesta, tai laulaja harpistilta?
Paljon! Laulajana kaikki lähtee hengittämisestä, ja sen tuominen soittoon on ihan oleellista. Linjojen ja fraasien löytäminen saattaa olla helpompaa kun ne ajattelee laulamisen kautta. Mutta soittajana teosten harmoniat ja tekstuuri avautuvat ehdottomasti selkeämmin kuin pelkkää melodialinjaa seuratessa. Harppuoppilaani ovat säestäneet usein lapsikuorojani, ja näissä tilanteissa kaikki voittavat. Kaikki palvelee lopulta itse musiikkia.
Olet itse myös ahkera kamarimuusikko. Mikä on oma lempikokoonpanosi? Entä teos?
Ehkä voiton vie huilu-alttoviulu-harppu -trio. Siinä on sellaista soinnin kauneutta, kuulautta ja myös täyteläisyyttä, josta pidän. Ja se lempiteos on Debussyn Sonaatti tälle kokoonpanolle. Miten joku osaakin säveltää niin upeasti!! Mutta harppu on aivan huippusoitin tässäkin, en nyt keksi soitinta jonka kanssa ei toimisi yhteissointi. Trumpetti, oboe, viulu, sello, marimba, klarinetti, kaikki sopivat. Harppu sopeutuu niin moneen!
AJANKOHTAISTA
Suomen harpistit ry 