Päivi Severeide on Turun Filharmonisen orkesterin sooloharpisti ja Sibelius-Akatemian harpunsoiton professori. Hän on esiintynyt useiden orkesterien solistina ja kantaesittänyt lukuisia suomalaisia soolo- ja kamarimusiikkiteoksia harpulle. Päivi on toiminut myös Suomen harpistit ry:n puheenjohtajana ja oli Helsinki Harp Festivalin primus motor ja taiteellinen johtaja. Katri Tikka haastatteli Päiviä festivaalin järjestämisen herättämistä ajatuksista.
Miten ajatus järjestää festivaali syntyi?
Ajatus harppufestivaalista lähti siitä, että olin Sibelius-Akatemian harppuluokan kanssa vierailulla alkuvuodesta 2019 Norjassa Oslossa Harp Academy Voksenåsenissa, jota emännöi Norjan Musiikkikorkeakoulun harppuprofessori Isabelle Perrin. joka on myös World Harp Congressin puheenjohtaja. Seminaariviikonlopun päätteeksi norjalaiset ja ruotsalaiset kutsuivat itsensä Helsinkiin, kun suunniteltiin, millä tavoin kokoontuminen saisi jatkoa. Aluksi ajattelimme Suomen Harpistit ry:n hallituksessa pientä seminaariviikonloppua, mutta suunnitelmat kehittyivät innostuksen myötä siten, että festivaali laajeni viisipäiväiseksi sisältäen toistakymmentä konserttia, musiikkihetkiä Musiikkitalon aulassa ja keskustakirjasto Oodissa, mestarikursseja, kansainvälisen kilpailun, useita kantaesityksiä ja spontaaneja kohtaamisia.
Keitä oli mukana järjestämässä festivaalia?
Sibelius-Akatemia lähti tukijana alusta lähtien mukaan, ja sitä kautta saimme tilat ja tuotantohenkilökuntaa. Muuten työ käytännössä jakautui Suomen Harpistit ry:n hallituksen jäsenille ja aktiivijäsenille. Lisäksi festivaali sai muutamia ulkopuolisia sponsoreita kilpailun palkintoja varten. Me harpistit teimme työmme talkoona. Taiteellisena johtajana tein kaikenlaisia töitä lähtien oikoluvusta roudaamiseen, esiintymiseen, kääntämiseen, tiedotukseen.
Miten ohjelma muotoutui?
Ohjelmassa haluttiin panostaa suomalaiseen ja naapurimaiden harppumusiikkiin. Harpisteilta kysyttiin kotimaassa ehdotuksia, ja lisäksi mietimme taiteellisessa työryhmässä (Pauliina Kallio, Saara Olarte, Reija Bister, Lily-Marlene Puusepp ja minä) parhaita kotimaisia teoksia, ja kutsuimme naapurimaista kiinnostavia taitelijoita jotka olivat kunnostautuneet esimerkiksi säveltäjinä (norjalainen Uno Vesje), teosten etsimisessä (Delphine Constantin Reznik ja A.E. Prattén musiikki) mielenkiintoisina yhtyeinä (virolainen Ensemble Una Corda) tai pedagogeina. Kilpailu keskittyi sen sijaan harpun ns. kantaohjelmistoon. Saimmekin kiitosta siitä, että kansainväliset harppufestivaaleja kolunneet vieraamme kokivat jotain aivan muuta harppuohjelmistoa, kuin on usein totuttu kuulemaan.
Millainen kokemus festivaalin järjestäminen oli?
Erittäin opettavainen ja työläs, mutta ehdottomasti vaivan arvoinen. Delegoinnin opettelun lisäksi sisällön tarkistaminen esim. mainonnassa ja tiedotuksessa vei yllättävästi aikaa. Henkilökohtaisella tasolla opettelin taiteellisen työn ja järjestämisen yhdistämisen, aiemmin olin tehnyt aina vain jommankumman asian kerrallaan. Yhteisöllisyyden vahvistuminen harpistien keskuudessa ja soittimemme saama positiivinen huomio jää mieleen pitkäksi aikaa ja kantanee kauas.
Jäikö joku konsertti erityisesti mieleen sinulle?
Uno Vesjen kantaesityksessä hän eräässä osassa yhdisti nauhalta teuraalle menevien sikojen ääntelyä harpun livesoittoon. Kokemus jäi mieleen suorastaan jäytämään useaksi päiväksi. Yleisö osoitti konsertin jälkeen suosiotaan seisaaltaan toivuttuaan esityksestä. Laura Hynnisen kuvataide yhdistettynä hänen musiikkiinsa sävähdytti, ja Anni Kuusimäen loppuunmyydyssä konsertissa yleisö huokaili upeiden luontokuvien äärellä pilkkopimeässä salissa Sibeliuksen musiikin soidessa harpulla. Kurkussa kuristi liikutus ja ylpeys kaikissa konserteissa harpistien monipuolisuudesta. Oli myös ilo kuulla nuoria soittajia festivaalin alkupäivinä, kun he esiintyivät Gabriella Bosion mestarikurssin päätteeksi. Taso on noussut huimasti ja soiton ilo välittyi kaikille kuulijoille. Oli myös kunnia tuoda esiin suomalaisen harppumusiikin ja harpismin uranuurtaja Reija Bister hänelle omistetussa konsertissa, jossa me hänen oppilaansa soitimme suomalaisia harpputeoksia Reijan muistelujen lomassa.
Onko Helsinki Harp Festivalille tulossa jatkoa?
Vahvasti ajatukset ovat siihen suuntaan, että tapaamme näissä merkeissä lähivuosina. Ruotsiin on suunnitteilla vastaavanlainen tapahtuma Göteborgiin ikään kuin kierrättäen festivaaliamme, mutta sen tämän hetken tilanne on vielä auki.
Jos esittäisit toiveen, millainen konsertti/työpaja/muu tapahtuma jota ei tällä kertaa ollut, olisi seuraavan tapahtuman ohjelmassa?
Emme pystyneet esittämään harppukonserttoja eikä niin paljoa kamarimusiikkia suurilla kokoonpanoilla, kuin tahto olisi ollut. Barokkiharppu ohitettiin aikataulu- ja painotussyistä tällä kertaa. Myös joitain yksittäisiä hienoja taiteellisia ideoita jouduttiin jättämään pois aikataulu- ja kustannussyistä. Viisi päivää tuli todella nopeasti täyteen ohjelmaa. Jos ja kun lähdemme tekemään uutta festivaalia, täytyisi apurahat olla etukäteen valmiina.
Heräsikö festivaalin myötä joku ajatus, jonka haluaisit jakaa harppuyhteisön kanssa?
Jo ennen Helsinki Harp Festivalia ajattelin, että harppu on todella monipuolinen ja vivahteikas soitin. Festivaalin jälkeen olin siitä huolimatta todella yllättynyt siitä, mihin kaikkeen upea soittimemme taipuukaan ja miten voimme olla ylpeitä kaikesta osaamisesta ja rohkeista avauksista harpun kanssa täällä pohjoisessa. Harpistien keskinäinen yhteistyö ja kannustus toisiaan kohtaan lämmitti sydäntäni.
Suomen harpistit ry 