Harpun kielet

Konsertti- eli pedaaliharpussa on yleensä 46-47 kieltä eli kuusi ja puoli oktaavia. Pikkuharpuissa kielten määrä vaihtelee mallista ja koosta riippuen. C-kielet ovat punaisia ja f-kielet mustia. Muut kielet ovat vaaleita. Värityksen avulla kielet on helppo erottaa toisistaan.

Kielet ovat ensisijainen äänilähde, mutta ne toimivat kaikupohjan ohella myös resonanssin lähteenä. Ne voimistavat ääntä ja tekevät siitä täyteläisemmän, sillä yhtä kieltä soitettaessa myös muut kielet alkavat värähdellä. Siksi myös ne kielet, joita ei ole soitettu on sammutettava eli niiden värähtely pysäytettävä kun halutaan että harpusta ei kuulu ääntä.

Kielten määrä ja numerointi

Oktaavit numeroidaan alkaen ylimmästä e-kielestä (neliviivainen e eli e4), joka on myös kieli numero yksi. Sen yläpuolella olevat kielet, f4 ja g4 muodostavat nollaoktaavin. Pikkuharppujen ylin kieli vaihtelee mallista riippuen.

Keski-c eli yksiviivainen c on siis kieli numero 24 ja kuuluu neljänteen oktaaviin.

Kielten materiaali

Nykyään harpun kieliä tehdään kolmesta materiaalista: nailonista (polyamidi, engl. nylon), lampaan suolesta (kollageeni, engl. natural gut) ja metallista (hopea tai nikkeli, engl. wire). Nailonkieliä käytetään yleensä ensimmäisessä ja osassa toista oktaavia, suolikieliä keskimmäisissä (2.-5. oktaavissa) ja metallikieliä alimmissa oktaaveissa.

Kielten materiaali eri oktaaveissa perustuu kielten sointiin ja kestävyyteen mutta vaihtelee hieman soittajan mieltymysten mukaan.

Nailonkielet ovat lyhyinä, ohuina ja kireälle viritettyinä hieman kestävämpiä kuin suolikielet. Siksi ne sopivat hyvin ylimpiin oktaaveihin. Nailonkielten ääni on ylimmissä oktaaveissa kirkkaampi, koska niiden soinnissa korostuvat korkeammat yläsävelet.

Suolikielten soinnissa puolestaan on enemmän matalampia yläsäveliä ja perustaajuutta, ja niiden sointi on pehmeämpi ja täyteläisempi. Ne valmistetaan kollageenistä, joka venytetään, laitetaan kierteelle ja lakataan. Kollageeni on joustava materiaali, joka palautuu venytyksen jälkeen alkuperäiseen pituuteensa. Nykyaikaisista käsittelyistä huolimatta erityisesti suolikielet reagoivat mm. ilman kosteuden vaihteluun ja löystyvät tai kiristyvät sään mukaan.

Metallikielissä ytimenä on suora teräslanka. Sen ympärillä on silkki- tai nailonkuituja, joiden ympärillä on vielä hopea- tai nikkelilankakierre. Alimpien oktaavien kielet toimivat tavallaan vahvistimina. Kun muita kieliä soitetaan, alkavat matalimmat kielet resonoida ja voimistaa toisten kielten ääntä. Aivan alimpien kielten varsinainen perustaajuus ei saa juurikaan tukea kaikupohjan resonanssista. Siksi niiden ääni on hiljainen.

Lähteet:

Wiley, Peter: Strings, the unsung heroes. Harp Today Fall 1997 Vol 1, s. 28-32.

Campbell, Murray ja Greated, Clive 1987: Musicians guide to the acoustics.